Aluevaalit

Monipuolinen palveluverkko

Usein kuulee puhuttavan yksityistämisestä ja vertailtavan yksityisiä ja julkisia palveluntarjoajia. Tämä vertailu sinänsä on typerää, koska lähes poikkeuksetta, nämä kaksi tarjoavat hyvin erilaista hoitoa tai ainakin tukirakenteet siinä ympärillä ovat hyvin erilaiset. Jotta näitä voidaan vertailla täytyykin katsoa asioita, joissa tehtävät ovat täsmälleen samat. Tällaisia lähinnä ovat laboratoriot, kotihoito ja terveyskeskukset. Näissä kolmessa kaikissa me olemme yksityisistä palveluntarjoajista riippuvaisia ja hyvä niin, koska he tekevät erinomaista työtä, saavat hyvää palautetta ja ovat kustannustehokkaita. Toisaalta julkinen puoli on tärkeä pitää elossa, jotta sen avulla voidaan kontrolloida työoloja, palkkarakennetta ja mikä tärkeintä hoidonlaatua. Julkinen puoli asettaakin hoidonlaadun, ja jotta asiakas valitsee yksityisen palvelun tulee sen ylittää tämä hoidonlaatu ainakin jollain mittarilla, joka taas on asiakkaan etu. Meidän täytyykin rakentaa vahva ja monipuolinen palveluverkko, jossa julkinen ja yksityinen sektori työskentelevät rinnakkain ja näin kilpailu parhaasta hoidosta pysyy yllä.

Viimeisten vuosien aikana Länsi-Uudellamaalla on kokeiltu iltaterveyskeskuspäivystyksiä. Nämä ovat osoittautuneet todella positiivisiksi ja poistaneet paljon pitkiä matkoja potilailta päivystykseen ja samalla keventänyt erikoissairaanhoidolle muodostuvaa kuormaa. Terveyskeskustoimintaa tulisi muutenkin muodostaa joustavammaksi ja iltapalvelua tarjota nykyistä joustavammin, joko julkisen tai yksityisen sektorin toimesta. Ensimmäinen toimenpide tulisi olla saada jokaiseen Länsi-Uudenmaan kuntaan toimiva iltaterveyskeskuspäivystys.

Verkossa tapahtuva palvelu on myös palvelua ja samoin siellä tapahtuva hoito voi olla hyvinkin tehokasta, oikein ajoitettua ja asiakaslähtöistä hoitoa. Länsi-Uusimaa on toiminut digitalisaation lähettiläänä, mutta työnsarkaa on vielä. Digitalisaatio avaa koko ajan uusia ovia sekä hoitohenkilökunnalle että asiakkaille. Digitalisaatioon pohjautuvien vaihtoehtojen kartoittamista ja rakentamista ei tule missään tapauksessa lopettaa vaan kustannustehokkuutensa vuoksi sen tulee olla kehityksen keskipisteenä.

On palvelun tuottaja sitten julkinen tai yksityinen tai se tapahtuu verkossa tai kasvotusten on palveluverkon tehtävä lopulta yksinkertainen, taata hoitoon pääsy. Palveluverkon muutosten tuleekin taata nopeampi ja oikea-aikainen hoitoon pääsy.

Ammattilaiset ratkaisujen keskiössä

Kun tehdään rakennemuutoksia, tulee niiden tarve usein ulkoapäin, mutta ettemme vain sammuttelisi tulipaloja tulee rakennemuutoksia tehdä aktiivisesti ja ennakoivasti. Tässä kohtaa terveydenhuollon ammattilaiset nousevat keskiöön. Usein terveydenhuollossa rakennemuutokset ovat toimintaympäristön muutoksia eli palveluiden keskittämistä ja digitalisoimista. Terveydenhuollossa tuleekin miettiä, mitä ovat ne palvelut jotka voidaan digitalisoida? Mitä palveluita tai vaikka työnkuvia voidaan automatisoida ja voidaanko tekoälyllä tuottaa tai tukea hoitoa ja ohjausta? Kuka näihin osaisi paremmin vastata kuin itse lääkärit, hoitajat, välinehuoltajat, laitoshuoltajat ym.?

Toinen vaihtoehto on rakentaa työryhmiä, lisää hallintohimmeleitä, palkata konsultteja ja polttaa rahaa asioihin, jotka toiset jo tietävät. Mutta miksi näitä ihmisiä sitten palkataan? Koska ammattilaiset eivät hyödy mitään työympäristönsä kehittämisestä, potilastyytyväisyydestä tai alueelle kohdistuvista säästöistä. Tähän pitää saada muutos. Jotta muutokset saadaan tehtyä työntekijälähtöisesti, tulee työntekijöille rakentaa selkeä palkkiojärjestelmä. Vielä parempaa mielestäni olisi, että Länsi-Uusimaa esimerkin omaisesti palkitsisi parhaat ja aktiivisimmat osaajansa muita korkeammalla palkkatasolla ja näin osoittaisi oikeasti arvostusta. Näillä toimilla tuotaisiin varmasti enemmän säästöjä kuin palkitseminen maksaisi, pidettäisiin kiinni parhaista osaajista ja tuotettaisiin pitkässä juoksussa palvelut laadukkaammin ja tehokkaammin.

Länsi-Uudenmaan tulee myös kartoittaa mahdollisuutta normien purkuun työympäristöissä. Tällä hetkellä turha työtehtävien jaottelu, totutuista tavoista kiinnipitäminen ja normien noudattaminen hidastaa hoitoa ja heikentää hoidon laatua. On tärkeää miettiä aidosti, mihin työtehtävään tarvitaan millainen koulutus ja voisiko työtehtäviä uudelleen jakaa. Monia työtehtäviä uudelleenjakamalla tai jopa täysin digitalisoimalla voitaisiin saada aikaiseksi merkittäviä säästöjä ja hoidon laadun parantumista.

Mielenterveyspalvelut 2020-luvulle

Länsi-Uudenmaan tulee toimia mielenterveyspalveluiden suhteen myös edelläkävijänä. Maailma on muuttunut viimeisen kymmenen vuoden aikana internetin vallattua maailman. Varsinkin nuorten mielenterveyspalvelut ovat surkealla tasolla. Nuoret ovat aiempaa ahdistuneempia, masentuneempia ja itsetuhoisempia. Tästä huolimatta nuorten hoitoon pääsy ajat pidentyvät, eli tarvittavia toimia ei ole tehty. Terapiatakuu, joka toimena on hyvä, ei ole riittävä. Nuorten osastohoitoa tulee priorisoida, muiden ikäryhmien edelle sekä nuorten hoitoon pääsy ajat avohoitoon tulee saada lyhyemmiksi. Muutenkaan mielenterveyspalvelut eivät voi pysyä paikallaan tarjoten polikliinisiä käyntejä, joihin tullaan keskustelemaan 15 minuutiksi tunteista. Jotta mielenterveyspalvelut saadaan riittävälle tasolle tulee koko järjestelmä uudistaa. Mielenterveyspalveluista täytyy tehdä helpommin saatavia, vähemmän leimaavia ja joustavampia. 

Internet ja sosiaalinen media tarjoaa tähän paljon apuvälineitä. Tarvitseeko palveluun hakeutuessa välttämättä todistaa henkilöllisyytensä vai voisiko asukkaat vain soittaa videopuhelun esimerkiksi ilman kuvaa ja keskustella asioista. He saisivat eteensä ihmisen, mutta ahdistuksen pahentuessa, heidän ei tarvitsisi pelätä itkua tämän edessä, koska he voisivat vain sammuttaa puhelimensa. Ja miksi mielenterveyspalvelut toimivat arkisin, kun suurin tarve kohdistuu iltoihin ja viikonloppuihin. Tästä syystä ihmiset ajautuvat iltaisin esimerkiksi päivystyksiin, kun vaihtoehto olisi helppo luoda. Etävastaanottoja, päivystävät mielenterveysyksiköt, joissa palvelua myös iltaisin ilman ajanvarausta, anonymiteettiä, lisää liikkuvaa mielenterveystyötä ja ennaltaehkäisevää työtä. Näiden lisäksi Länsi-Uudellamaalla voitaisiin pilotoida mahdollisuutta vapaaehtoiseen osastohoitoon. Avoimelle osastolle voisi päästä terveyskeskuslääkäristä lähetteellä ja siellä voitaisiin tarjota hoitoa, jollaista erikoissairaanhoidossa on mahdoton nykypäivänä saada. Jotta mielenterveyskriisi voidaan ratkaista, tarvitaan tuoreita ideoita, ihmisiä, joilla on näkemystä ja kokemusta ja aito halu auttaa tämän maan huonosti voivia aikuisia, nuoria ja lapsia. 

Tästä syystä olen ehdolla.